Taustaa: Teen toisen vuoden sosionomi-harjoitteluni Göteborgin kunnassa Ruotsissa. Tavoitteenani on tutustua Ruotsin ja etenkin Göteborgin Ruotsinsuomalaisten palveluihin ja järjestöihin sekä heidän kulttuuriinsa. Painopiste harjoittelussani on vanhuspalveluissa, sillä suuri osa Ruotsinsuomalaisista on sota-aikaan Ruotsiin tulleita "sotalapsia" tai myöhemmin 60 - 70-luvun vaihteessa Ruotsiin töihin muuttaneita suomalaisia, jotka alkavat nyt olla vanhoja.
Harjoittelu nyt: Ensimmäiset neljä viikkoa olen harjoittelussa Lövgärdetin vanhainkodissa (Lövgärdets äldreboende) sen kahdella suomalaisella osastolla: Onnela ja Rauhala. Minun piti olla ensimmäiset kaksi viikkoa dementiaosastolla Onnelassa ja toiset kaksi viikkoa Rauhalassa, mutta ensimmäisen viikon jälkeen siirryin Rauhalaan, sillä minusta tuntui etten saa aikaani kulumaan Onnelassa. Rauhalassa on hieman parempivointisia ja aktiivisempia asukkaita, minkä takia päätimme harjoittelun ohjaajani kanssa, että siirryn kolmeksi viikoksi sinne.
Onnelassa on kahdeksan paikkaa, jotka ovat tarkoitettu suomalaisille muistisairaille. Osasto on tärkeä, sillä monet osaston asukkaista ovat unohtaneet ruotsin kielen lähes kokonaan ja puhuvat/ymmärtävät vain suomea. Henkilökunta on pääasiassa toisen tai kolmannen sukupolven suomalaisia, jotka ovat eläneet koko tai ainakin suurimman osan elämästään Ruotsissa, mutta vanhempien tai isovanhempien suomalaisuuden takia puhuvat suomea. Työntekijät ovat kaikki ammatiltaan lähihoitajia. Osasto on viihtyisä, mutta virikkeitä ja aktiviteetteja ei vanhuksille hirveästi järjestetä. Huomasin myös itse aktiviteettien ja virikkeiden keksimisen haasteellisuuden ollessani osastolla.
Huomenna on viimeinen päiväni Rauhalassa. Siellä on kolmetoista paikkaa suomalaisille vanhuksille. Rauhalan puolella työskentelee pääasiassa lähihoitajia, mutta siellä on myös keittiötyöntekijä sekä työntekijä, joka järjestää asukkaille toimintaa sekä kuljettaa heitä muihin talon aktiviteetteihin. Rauhalassa olen ollut mukana aktiviteeteissa sekä koittanut keksiä jotain omiakin aktiviteetteja asukkaiden kanssa. Tärkeä osa on ollut asukkaiden kanssa seurustelu ja seuran pitäminen, sekä ulkoiluttaminen.
On ollut mielenkiintoista huomata, että suomalaiselle vanhainkodille todella on tarvetta ja paikkoja osastoille jonotetaan jatkuvasti. Osa on jopa talon ruotsalaisilla osastoilla odottamassa pääsyä Onnelaan tai Rauhalaan. Osastoilla on myös kova pula suomenkielisistä työntekijöistä (etenkin lähi- ja sairaanhoitajista). Siitä voi lukea lisää
täältä tai ruotsiksi
täältä.
Olen viihtynyt osastoilla hyvin. Asukkaat sekä henkilökunta ovat ottaneet minut ihanasti vastaan ja kaikki on sujunut mukavasti. Haikein mielin huomenna lopetan.
 |
| Lövgärdet centrum |
 |
| Alakerrassa on kaikille yhteinen tapaamispaikka Träffpunkten, missä voi tehdä erilaisia käsitöitä tai järjestää aktiviteetteja/tapahtumia |
Harjoittelu nyt: Ensimmäiset neljä viikkoa olen harjoittelussa Lövgärdetin vanhainkodissa (Lövgärdets äldreboende) sen kahdella suomalaisella osastolla: Onnela ja Rauhala. Minun piti olla ensimmäiset kaksi viikkoa dementiaosastolla Onnelassa ja toiset kaksi viikkoa Rauhalassa, mutta ensimmäisen viikon jälkeen siirryin Rauhalaan, sillä minusta tuntui etten saa aikaani kulumaan Onnelassa. Rauhalassa on hieman parempivointisia ja aktiivisempia asukkaita, minkä takia päätimme harjoittelun ohjaajani kanssa, että siirryn kolmeksi viikoksi sinne.
Huomenna on viimeinen päiväni Rauhalassa. Siellä on kolmetoista paikkaa suomalaisille vanhuksille. Rauhalan puolella työskentelee pääasiassa lähihoitajia, mutta siellä on myös keittiötyöntekijä sekä työntekijä, joka järjestää asukkaille toimintaa sekä kuljettaa heitä muihin talon aktiviteetteihin. Rauhalassa olen ollut mukana aktiviteeteissa sekä koittanut keksiä jotain omiakin aktiviteetteja asukkaiden kanssa. Tärkeä osa on ollut asukkaiden kanssa seurustelu ja seuran pitäminen, sekä ulkoiluttaminen.
